Hanki lukko oveesi, ja varo paistiveistä!
Erle Stanley Gardnerin dekkari Perry Mason ja unissakävelijän tapaus (alkuteos: The case of the Sleepwalker's Niece) on Perry Mason-klassikko vuodelta 1936. Otin kirjan luettavakseni kotoa kirjahyllystämme. Halusin ottaa kirjan, joka on helppolukuinen mielenkiintoisella aiheella maustettuna. Se, että tekee tietämättään asioita unissaan, on kyllä salaperäistä salaperäisempää.
Erle Stanley Gardner (1889.1970) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on lukenut lakia, joten hänellä oli kokemusta ja hienot eväät kirjoittaa kirja, joka käsittelee oikeusasioita, lakia ja järjestystä. Perry Mason-kirjoja hän on kirjoittanut tuotteliaasti yli 80.
Ex-vaimonsa aiheuttaman murhanyritys- syytteen, ja lopulta murhasyytteen niskoilleen saanut Peter B. Kent ja hänen rakas siskonsa lapsi asuvat mahtipontisessa kartanossa, jossa alkaa tapahtua kummia. Jokainen taho tavoittelee unissakävelevän Kentin omaisuutta, ja etenkin hänen entinen vaimonsa Doris Sully Kent. Kent on menossa uusiin naimisiin ja haluaa elämänsä hallintaan, mutta hänellä on vielä paljon ongelmia selvitettävänä ja oikeudenkäynti edessään, koska häntä epäillään murhanneen oman veljensä paistiveitsellä unissaan. Häntä puolustaa mahtava asianajaja Perry Mason mitä hullummilla ideoillaan.
Dekkarissa korostuu erityisesti raha ja ahneus ja siinä käsitellään ihmisten tunteita, motiiveja, vihaa ja rakkautta. Toisten vikoja käytetään häikäilemättä hyväksi, ja viaton joutuu ongelmiin. Kirjan tarina jakautuu kahteen osaan. Tarina etenee oikeudenkäynnin suunnittelulla ja tulevan ennakoimisella. Kirjan ”toinen osa” kertoo oikeudenkäynnin jännittävän tapahtumakulun.
Kirjan päähenkilö Perry Mason muistuttaa luonteeltaan Paljastavat valheet- tv-sarjan tohtori Cal Lightmania. Hän on hieman tyly hyväntahtoisella, toista hyödyttävällä tavalla. Masonin kyky ei ole suinkaan valehtelijoiden tunnistaminen, mutta ovelilla ideoillaan hän saa selätettyä pahimmatkin valehtelijat.
Kirja oli tavanomainen dekkari, joka ei ollut mitenkään ennalta-arvattava, paitsi kirjan loppupuolella. En pidä kovin pitkistä tapahtumien selostamisesta, ja se oli hieman tylsistyttävä piirre tässä dekkarissa. Aihe oli mielenkiintoinen ja melko yksinkertainen, jonka takia kirjaa oli helppo lukea. Suosittelen lukemaan, jos pidät perus-dekkareista.
