Onnistuin aika hyvin kurssi-tavoitteissani. Tajusin, että vain kirjoittamalla oppii paremmin kirjoittamaan. En osaa kuitenkaan arvioida, osaanko kirjoittaa paremmin vai en, mutta kehitystä lukion alusta on tapahtunut jonkin verran. Myös muutama tekstilaji muistui taas mieleen, mikä on hyvä asia kirjoituksia ajatellen.
Essee oli ehkä haasteellisin kirjoittaa, koska kirjoitettavaa täytyy keksiä enemmän, ja tekstistä ei tule niin selkeä. Myös esseen kirjoittaminen vaati hieman enemmän aikaa.
Kurssitekstien kirjoittamiseen annettu aika oli sopiva, koska tekstit pystyi tekemään omassa aikataulussa. En kuitenkaan pysynyt ihan omassa aikataulussani viimeisen tehtävän kanssa. Blogikirjoittaminen on hyvä asia, koska itse ainakin koen, että tietokoneella on paljon nopeampi ja helpompi saada tekstiä aikaan.
Tehtävät olivat hyödyllisiä, koska monet tehtävien tekstilajeista liittyvät kirjoituksissa esiintyviin tehtäviin. Kielenhuolto-ongelmiin voisi kiinnittää ehkä enemmän vielä huomiota, koska luulen ainakin, että kirjoituksissa rokotetaan niistä asioista enemmän kuin sisällöstä.
tiistai 24. syyskuuta 2013
Arvostelu
Koskemattomat
Olivier Nakachen ja Eric Toledanon vuonna 2011 julkaistu ranskankielinen elokuva Koskemattomat (Intouchables), kertoo masentuneesta ja neliraajahalvaantuneesta miljonäärimiehestä Philippestä (François Cluzet), joka etsii itselleen uutta kotiapulaista. Moni alan ammattilainen olisi valmis ottamaan työn vastaan, mutta köyhästä monilapsisesta perheestä tuleva pössyttelevä lorvailija nimeltä Driss (Omar Sy) saa apulaisen homman, vaikka hän saapuukin haastatteluun melkein vitsillä.
Elokuva perustuu tositapahtumiin, ja elokuvan käsikirjoittajat saivat idean vuonna 2001 tehdystä dokumentista, josta Koskemattomat kertoo. Samankaltaista tarinaa kertovia elokuvia on saatettu tehdä muitakin, mutta en usko että yhdestäkään on saatu näin aidontuntuista.
Driss innostuu asumisesta Philippen hulppeassa kartanossa, ja hänen punapäisestä assistentistaan. Nuorekas apulainen tuo ihan tarkoittamattaan Philippen elämään iloa, ja uutta puhtia aitoudellaan. Philippe ei tunne itseään vammaiseksi, vaan hyväksytyksi Drissin seurassa.
Elokuvan käsittelee Drissin ja Philippen syventyvää ystävyyttä ja heidän perheidensä ongelmia, mutta myös erilaisuutta. Elokuvan sanoma saa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Tarina on kaunis, ja koskettava, mutta myös todella hauska. Koskemattomat on yksi lempielokuvistani ja se on saanut myös paljon erilaisia palkintoja.
Olivier Nakachen ja Eric Toledanon vuonna 2011 julkaistu ranskankielinen elokuva Koskemattomat (Intouchables), kertoo masentuneesta ja neliraajahalvaantuneesta miljonäärimiehestä Philippestä (François Cluzet), joka etsii itselleen uutta kotiapulaista. Moni alan ammattilainen olisi valmis ottamaan työn vastaan, mutta köyhästä monilapsisesta perheestä tuleva pössyttelevä lorvailija nimeltä Driss (Omar Sy) saa apulaisen homman, vaikka hän saapuukin haastatteluun melkein vitsillä.
Elokuva perustuu tositapahtumiin, ja elokuvan käsikirjoittajat saivat idean vuonna 2001 tehdystä dokumentista, josta Koskemattomat kertoo. Samankaltaista tarinaa kertovia elokuvia on saatettu tehdä muitakin, mutta en usko että yhdestäkään on saatu näin aidontuntuista.
Driss innostuu asumisesta Philippen hulppeassa kartanossa, ja hänen punapäisestä assistentistaan. Nuorekas apulainen tuo ihan tarkoittamattaan Philippen elämään iloa, ja uutta puhtia aitoudellaan. Philippe ei tunne itseään vammaiseksi, vaan hyväksytyksi Drissin seurassa.
Elokuvan käsittelee Drissin ja Philippen syventyvää ystävyyttä ja heidän perheidensä ongelmia, mutta myös erilaisuutta. Elokuvan sanoma saa ajattelemaan asioita uudella tavalla. Tarina on kaunis, ja koskettava, mutta myös todella hauska. Koskemattomat on yksi lempielokuvistani ja se on saanut myös paljon erilaisia palkintoja.
torstai 19. syyskuuta 2013
Tarvitaanko ikärajoja?
Ikärajoja mahtuu melkein jokaiselle elämänalueelle. Jo pienille lapsille tarkoitetuille leluille, peleille ja televisio-ohjelmille on asetettu ikäraja. Ikäraja voi kertoa, onko lelu terveydelle haitallinen pienten osiensa takia, tai jokin ohjelma vaikeasti ymmärrettävä alle 5-vuotiaalle. Ohjelmiin liittyviä ikärajoituksia on asetettu koko lapsuusajalle. Nuoren elämään kuuluu taas erilaisia ikärajoja liittyen muunmuassa baareihin ja peliautomaatteihin.
Baareissa ikärajoja on 18-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. 18 vuotta täyttänyt on Suomessa lain mukaan täysi-ikäinen ja saa sen myötä paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. 18- vuotias voi hankkia ajokortin, tai ostaa tupakkaa ja alkoholia kaupasta. Vaikka ikärajoja ei asetettaisiinkaan, erilaiset asiat vetävät selvästi puoleensa tiettyä kohderyhmää. Esimerkiksi johonkin tiettyyn baariin pääsee 18-vuotiaana, mutta suurin osa asiakkaista on keski-ikäisiä.
Ikärajoilla pyritään estämään fyysisiä ja henkisiä terveysvaurioita etenkin lapsilla, ja niillä pyritään myös ohjeistamaan. Aikojen saatossa ikärajat ovat muuttuneet ja uudistuneet. Esimerkiksi 70- 90- luvulla tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. Peliautomaatit olivat sallittuja 15-vuotiaille vuoteen 2011 saakka. Pääsääntöisesti ikärajat ovat nousseet. Vaikea sanoa onko ikärajojen nostosta ollut hyötyä, mutta tiedetään, että oli ikäraja mikä tahansa, osa ei niitä kuitenkaan noudata. Noudattamattomuuden myötä nousee esille kysymys: Tarvitaanko ikärajoja?
Ikärajattomuus ajatuksenakin kuulostaa ihan mahdottomalta. Kuvitella nyt pieni lapsi auton ratissa. Vaikka hän harjoittelisi kuinka, kehittymätön motoriikka vaikeuttaa autolla ajamista. Myöskään päihteet eivät sovi kehittymättömälle elimistölle. Entistä nuoremmat jäisivät koukkuun pelaamiseen, ja katsoisivat heille sopimattomia elokuvia, jotka voivat vaurioittaa henkisesti. Ennen pitkään lapsuus katoaisi kokonaan. Ärsyyntyneet ihmiset ärsyyntyisivät entisestään, kun joutuisivat viettämään iltojaan monta vuotta nuorempien teinien kanssa, esimerkiksi baareissa.
Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen. Moni kuitenkin haluaisi poistaa ainakin osan ikärajasäädöksistä. Uskoisin, että yleensä ikärajojen poistamista perustellaan niiden turhuudella tai noudattamattomuudella. Uskon myös, että harva perustelisi ikärajojen poistamista sillä, että ne olisivat jollakin tavalla haitallisia. Järkevästi perusteltavia huonoja puolia on siis hankala keksiä. Kuitenkin yksi huono puoli tulee mieleen. Ikärajojen valvominen on usein hankalaa. Kärsimättömimpien on tietyissä tilanteissa yllättävän helppo olla noudattamatta ikärajoja.
Muutoksia halutaan myös kovasti tehdä. Vuoden 2011 jälkeen monet 15-vuotiaat järkyttyivät peliautomaatti-ikärajan muutoksesta. Se saattoi aiheuttaa negatiivisen kapina-aallon, jonka myötä pelattiin entistä enemmän ja näytettiin, että ikärajamuutos ei hetkauta. Voi myös olla, että parin vuoden aikana ikärajamuutos on kuitenkin vähentänyt nuorten pelaamista. Tilannetta on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ilman tutkimustulosta. Uskoisin, että tutkimustulosten pohjalta on helppo tehdä tarpeellisia muutoksia ikärajoja ajatellen.
Ikärajat voivat tuoda jollain omituisella tavalla myös itsevarmuutta. Jonkin aikaa sitten päätettiin, että jatkossa henkkareita kysytään kaikilta alle 30-vuotiailta. Päätöksen jälkeen yli 30-vuotiaat, joilta kysyttiin papereita kaupassa, lähtivät ylpeinä kaupasta ulos, kun heitä luultiinkin alle 30-vuotiaiksi. Onhan se jo pieni saavutus jollekin, kun päästyään tiettyyn ikään saa tehdä jotain, mitä ei ollut ennen saanutkaan tehdä.
Vaikka ikärajoista ei selvää apua johonkin tiettyyn ilmiöön olisikaan, ne pitävät kansalaisten terveyttä tasapainossa. Ikärajoilla pyritään siihen, että niistä olisi jotain hyötyä. Itsessänikin huomaan, että noudatan suurinta osaa ikärajoista automaattisesti, ja olen sitä mieltä, että moni muukin toimii myös niin.
Baareissa ikärajoja on 18-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. 18 vuotta täyttänyt on Suomessa lain mukaan täysi-ikäinen ja saa sen myötä paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. 18- vuotias voi hankkia ajokortin, tai ostaa tupakkaa ja alkoholia kaupasta. Vaikka ikärajoja ei asetettaisiinkaan, erilaiset asiat vetävät selvästi puoleensa tiettyä kohderyhmää. Esimerkiksi johonkin tiettyyn baariin pääsee 18-vuotiaana, mutta suurin osa asiakkaista on keski-ikäisiä.
Ikärajoilla pyritään estämään fyysisiä ja henkisiä terveysvaurioita etenkin lapsilla, ja niillä pyritään myös ohjeistamaan. Aikojen saatossa ikärajat ovat muuttuneet ja uudistuneet. Esimerkiksi 70- 90- luvulla tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. Peliautomaatit olivat sallittuja 15-vuotiaille vuoteen 2011 saakka. Pääsääntöisesti ikärajat ovat nousseet. Vaikea sanoa onko ikärajojen nostosta ollut hyötyä, mutta tiedetään, että oli ikäraja mikä tahansa, osa ei niitä kuitenkaan noudata. Noudattamattomuuden myötä nousee esille kysymys: Tarvitaanko ikärajoja?
Ikärajattomuus ajatuksenakin kuulostaa ihan mahdottomalta. Kuvitella nyt pieni lapsi auton ratissa. Vaikka hän harjoittelisi kuinka, kehittymätön motoriikka vaikeuttaa autolla ajamista. Myöskään päihteet eivät sovi kehittymättömälle elimistölle. Entistä nuoremmat jäisivät koukkuun pelaamiseen, ja katsoisivat heille sopimattomia elokuvia, jotka voivat vaurioittaa henkisesti. Ennen pitkään lapsuus katoaisi kokonaan. Ärsyyntyneet ihmiset ärsyyntyisivät entisestään, kun joutuisivat viettämään iltojaan monta vuotta nuorempien teinien kanssa, esimerkiksi baareissa.
Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen. Moni kuitenkin haluaisi poistaa ainakin osan ikärajasäädöksistä. Uskoisin, että yleensä ikärajojen poistamista perustellaan niiden turhuudella tai noudattamattomuudella. Uskon myös, että harva perustelisi ikärajojen poistamista sillä, että ne olisivat jollakin tavalla haitallisia. Järkevästi perusteltavia huonoja puolia on siis hankala keksiä. Kuitenkin yksi huono puoli tulee mieleen. Ikärajojen valvominen on usein hankalaa. Kärsimättömimpien on tietyissä tilanteissa yllättävän helppo olla noudattamatta ikärajoja.
Muutoksia halutaan myös kovasti tehdä. Vuoden 2011 jälkeen monet 15-vuotiaat järkyttyivät peliautomaatti-ikärajan muutoksesta. Se saattoi aiheuttaa negatiivisen kapina-aallon, jonka myötä pelattiin entistä enemmän ja näytettiin, että ikärajamuutos ei hetkauta. Voi myös olla, että parin vuoden aikana ikärajamuutos on kuitenkin vähentänyt nuorten pelaamista. Tilannetta on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ilman tutkimustulosta. Uskoisin, että tutkimustulosten pohjalta on helppo tehdä tarpeellisia muutoksia ikärajoja ajatellen.
Ikärajat voivat tuoda jollain omituisella tavalla myös itsevarmuutta. Jonkin aikaa sitten päätettiin, että jatkossa henkkareita kysytään kaikilta alle 30-vuotiailta. Päätöksen jälkeen yli 30-vuotiaat, joilta kysyttiin papereita kaupassa, lähtivät ylpeinä kaupasta ulos, kun heitä luultiinkin alle 30-vuotiaiksi. Onhan se jo pieni saavutus jollekin, kun päästyään tiettyyn ikään saa tehdä jotain, mitä ei ollut ennen saanutkaan tehdä.
Vaikka ikärajoista ei selvää apua johonkin tiettyyn ilmiöön olisikaan, ne pitävät kansalaisten terveyttä tasapainossa. Ikärajoilla pyritään siihen, että niistä olisi jotain hyötyä. Itsessänikin huomaan, että noudatan suurinta osaa ikärajoista automaattisesti, ja olen sitä mieltä, että moni muukin toimii myös niin.
maanantai 2. syyskuuta 2013
Tiivistelmä Mikko Puttosen artikkelista
Mikko Puttosen artikkeli Lue romaani, tajuat muita (Tiede, joulukuu 2012) kertoo lukemisen hyödyllisistä ilmiöistä. Kyse on siitä mitä luet, ja miten luet. Tietokirjoilla on selvä hyötyarvo: tiedon saaminen. Puttonen korostaa tietotekstien hyödyllisyyden lisäksi etenkin fiktion lukemista, koska monella voi olla fiktion lukemisesta käsitys, että se olisi turhaa. Kaikenlaisesta lukemisesta on kuitenkin hyötyä.
Artikkeliin on kerätty tietoa tutkimuksista ja asiantuntijoiden tiedoista. Kirjallisuuden vaikuttavuus ihmisen aivoihin on ollut merkittävää niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Se on vaikuttanut ihmisten asenteisiin, rasismiin ja valitettavasti itsemurhalukuihinkin. Nämä ovat seurausta syvästä samaistumisesta tiettyihin kirjoihin. Esimerkiksi nuorten miesten itsemurha-aalto 1700- luvulla aiheutui Johan Wolfgang von Goethen kirjasta, joka kertoi Nuoren Wertherin kärsimyksistä.
Fiktion lukeminen tuo todistettavasti apua stressiin, koska lukemisen aikana tulee ajateltua muuta, ja stressi väistyy. Fiktio simuloi myös sosiaalista elämää. Erilaisia sosiaalisia tilanteita lukemalla voi siis oppia hyödyllisiä asioita omasta sosiaalisesta elämästään. Sanavarasto myös karttuu lukemalla paljon paremmin kuin puhumalla.
Tekstissä kerrotaan myös pintaluvun ja syventävän luvun suuresta erosta. Pintaluku on selailua, mikä nykyaikana on yleistynyt varsinkin median myötä. Syventävästi fiktiota lukemalla ihminen samaistuu erilaisiin henkilöihin ja tarinoihin, ja suvaitsevaisuus kasvaa.
Artikkeliin on kerätty tietoa tutkimuksista ja asiantuntijoiden tiedoista. Kirjallisuuden vaikuttavuus ihmisen aivoihin on ollut merkittävää niin positiivisella kuin negatiivisellakin tavalla. Se on vaikuttanut ihmisten asenteisiin, rasismiin ja valitettavasti itsemurhalukuihinkin. Nämä ovat seurausta syvästä samaistumisesta tiettyihin kirjoihin. Esimerkiksi nuorten miesten itsemurha-aalto 1700- luvulla aiheutui Johan Wolfgang von Goethen kirjasta, joka kertoi Nuoren Wertherin kärsimyksistä.
Fiktion lukeminen tuo todistettavasti apua stressiin, koska lukemisen aikana tulee ajateltua muuta, ja stressi väistyy. Fiktio simuloi myös sosiaalista elämää. Erilaisia sosiaalisia tilanteita lukemalla voi siis oppia hyödyllisiä asioita omasta sosiaalisesta elämästään. Sanavarasto myös karttuu lukemalla paljon paremmin kuin puhumalla.
Tekstissä kerrotaan myös pintaluvun ja syventävän luvun suuresta erosta. Pintaluku on selailua, mikä nykyaikana on yleistynyt varsinkin median myötä. Syventävästi fiktiota lukemalla ihminen samaistuu erilaisiin henkilöihin ja tarinoihin, ja suvaitsevaisuus kasvaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)