Tarvitaanko ikärajoja?

Ikärajoja mahtuu melkein jokaiselle elämänalueelle. Jo pienille lapsille tarkoitetuille leluille, peleille ja televisio-ohjelmille on asetettu ikäraja. Ikäraja voi kertoa, onko lelu terveydelle haitallinen pienten osiensa takia, tai jokin ohjelma vaikeasti ymmärrettävä alle 5-vuotiaalle. Ohjelmiin liittyviä ikärajoituksia on asetettu koko lapsuusajalle. Nuoren elämään kuuluu taas erilaisia ikärajoja liittyen muunmuassa baareihin ja peliautomaatteihin.

Baareissa ikärajoja on 18-vuotiaasta 21-vuotiaaksi. 18 vuotta täyttänyt on Suomessa lain mukaan täysi-ikäinen ja saa sen myötä paljon oikeuksia ja velvollisuuksia. 18- vuotias voi hankkia ajokortin, tai ostaa tupakkaa ja alkoholia kaupasta. Vaikka ikärajoja ei asetettaisiinkaan, erilaiset asiat vetävät selvästi puoleensa tiettyä kohderyhmää. Esimerkiksi johonkin tiettyyn baariin pääsee 18-vuotiaana, mutta suurin osa asiakkaista on keski-ikäisiä.

Ikärajoilla pyritään estämään fyysisiä ja henkisiä terveysvaurioita etenkin lapsilla, ja niillä pyritään myös ohjeistamaan. Aikojen saatossa ikärajat ovat muuttuneet ja uudistuneet. Esimerkiksi 70- 90- luvulla tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. Peliautomaatit olivat sallittuja 15-vuotiaille vuoteen 2011 saakka. Pääsääntöisesti ikärajat ovat nousseet. Vaikea sanoa onko ikärajojen nostosta ollut hyötyä, mutta tiedetään, että oli ikäraja mikä tahansa, osa ei niitä kuitenkaan noudata. Noudattamattomuuden myötä nousee esille kysymys: Tarvitaanko ikärajoja?

Ikärajattomuus ajatuksenakin kuulostaa ihan mahdottomalta. Kuvitella nyt pieni lapsi auton ratissa. Vaikka hän harjoittelisi kuinka, kehittymätön motoriikka vaikeuttaa autolla ajamista. Myöskään päihteet eivät sovi kehittymättömälle elimistölle. Entistä nuoremmat jäisivät koukkuun pelaamiseen, ja katsoisivat heille sopimattomia elokuvia, jotka voivat vaurioittaa henkisesti. Ennen pitkään lapsuus katoaisi kokonaan. Ärsyyntyneet ihmiset ärsyyntyisivät entisestään, kun joutuisivat viettämään iltojaan monta vuotta nuorempien teinien kanssa, esimerkiksi baareissa.

Asia ei ehkä ole noin mustavalkoinen. Moni kuitenkin haluaisi poistaa ainakin osan ikärajasäädöksistä. Uskoisin, että yleensä ikärajojen poistamista perustellaan niiden turhuudella tai noudattamattomuudella. Uskon myös, että harva perustelisi ikärajojen poistamista sillä, että ne olisivat jollakin tavalla haitallisia. Järkevästi perusteltavia huonoja puolia on siis hankala keksiä. Kuitenkin yksi huono puoli tulee mieleen. Ikärajojen valvominen on usein hankalaa. Kärsimättömimpien on tietyissä tilanteissa yllättävän helppo olla noudattamatta ikärajoja.

Muutoksia halutaan myös kovasti tehdä. Vuoden 2011 jälkeen monet 15-vuotiaat järkyttyivät peliautomaatti-ikärajan muutoksesta. Se saattoi aiheuttaa negatiivisen kapina-aallon, jonka myötä pelattiin entistä enemmän ja näytettiin, että ikärajamuutos ei hetkauta. Voi myös olla, että parin vuoden aikana ikärajamuutos on kuitenkin vähentänyt nuorten pelaamista. Tilannetta on kuitenkin erittäin vaikea arvioida ilman tutkimustulosta. Uskoisin, että tutkimustulosten pohjalta on helppo tehdä tarpeellisia muutoksia ikärajoja ajatellen.

Ikärajat voivat tuoda jollain omituisella tavalla myös itsevarmuutta. Jonkin aikaa sitten päätettiin, että jatkossa henkkareita kysytään kaikilta alle 30-vuotiailta. Päätöksen jälkeen yli 30-vuotiaat, joilta kysyttiin papereita kaupassa, lähtivät ylpeinä kaupasta ulos, kun heitä luultiinkin alle 30-vuotiaiksi. Onhan se jo pieni saavutus jollekin, kun päästyään tiettyyn ikään saa tehdä jotain, mitä ei ollut ennen saanutkaan tehdä.

Vaikka ikärajoista ei selvää apua johonkin tiettyyn ilmiöön olisikaan, ne pitävät kansalaisten terveyttä tasapainossa. Ikärajoilla pyritään siihen, että niistä olisi jotain hyötyä. Itsessänikin huomaan, että noudatan suurinta osaa ikärajoista automaattisesti, ja olen sitä mieltä, että moni muukin toimii myös niin.